Starttasimme matkamme torstaina iltapäivästä ja ajoimme ensimmäiseksi yöksi Viñaan, Valparaison lähettyville. Illalla kävimme muutamilla Valparaisossa, ei sen kummempaa. Perjantaina ajoimme Chillaniin, jossa asui Marcelin äidin tuttuja. Siellä vietimme iltaa paikallisten suosimassa pubissa, jossa meno oli huikea. Livemusiikkia, hyvää ruokaa ja todella hyviä terremotoja (chileläinen drinkki jäätelöllä). Lauantaina suuntasimme Chiloeen, joka on saari eteläisemmässä Chilessä. Metsät alkoivat muistuttaa Suomen metsiä, mitä etelämmäksi menimme.
Itselle reissun kohokohta oli Pucon niminen kaupunki. Kaupunki sijaitsii aktiivisen tulivuoren juurella. Kyseinen Villarica -niminen tulivuori on sama, mikä purkautui maaliskuussa. Tulivuoren huipulta nousi koko ajan savua ja pimeällä huippu hohkasi punaisena ja värjäsi hieman myös päällä olevia pilviä. Eipä ole aiemmin tullut yövyttyä aktiivisen tulivuoren juurella.
Puconissa samassa hostellissa oli myös NELJÄ SUOMALAISTA. Kuinka todennäköistä tämä voi olla Chilessä, jossa suomalaisiin ei tunnu törmäävän missään? Täällä ollessani olen puhunut pelkkää englantia tai espanjaa. Myös ajatukseni ovat englanniksi ja tämän vuoksi tuntui todella omituiselta puhua suomeksi. Olin jo unohtanut muutaman sanan ja tuntui, että kieli meni aluksi solmuun suomen kielen kanssa.
Pucon on pieni kaupunki, joka muistuttaa hieman sveitsiläistä kylää. Puconista löytyy todella paljon erilaisia aktiviteettejä, joita me ei valitettavasti keretty harrastamaan. Suosittelen jokaiselle Puconia matkakohteena harkitsevalle viettämään siellä aikaa noin viikon verran. Pucon sijaitsee järven rannalla ja lähistöltä löytyy myös esimerkiksi vesiputouksia. Paljon tekemistä, nähtävää ja todella kauniita maisemia. Paikkakunnalta löytyy myös suomalainen sauna!
Keskiviikkona olimme Salamancassa matkalla Marcelin sukulaisten kotiin. Ajelimme autolla kaupungin keskustassa, kun maanjäristys alkoi. Auto alkoi heilua todella voimakkaasti ja ihmiset ulkona jähmettyivät ja yrittivät pysyä pystyssä. Osa ihmisistä halasi puita pysyäkseen pystyssä. Marcel oli auton ratissa, mutta hän ei voinut tehdä mitään, sillä autoa ei pystynyt kovan järistyksen vuoksi hallitsemaan. Hän kirosi kovaan ääneen samalla, kun hänen äitinsä yritti rauhoitella häntä ja rukoili. Auto stoppiin ja jarrut lukkoon. Oletin, että maanjäristys olisi nopeasti ohi, mutta se vain voimistui voimistumistaan. Järistys kesti yhteensä vain muutaman minuutin, mutta tuona aikana kerkesi ajatella monia asioita. Rakennuksia alkoi romahdella ympäriltä. Lähimmät vain muutaman metrin päässä autosta. Automme oli pysäytetty siten, että se oli lyhtypylvään vieressä. Jos tuo paksu betoninen lyhtypylväs olisi kaatunut auton päälle, olisi minulle saattanut huonosti. Olin myös juuri ennen järistystä aikeissa poiketa kioskilla. Tuon kioskin katto romahti järistyksen voimasta. Näky oli kuin elokuvista. Kaupunki täyttyi pölystä, autojen varashälyttimet huutivat, lapset itkivät ja rakennukset kaatuilivat joka suuntaan. Mitään ei ollut tehtävissä. Vaikka en itse mihinkään uskontokuntaan kuulukkaan, niin nyt ymmärrän paremmin, miksi ihmiset tuollaisissa tilanteissa rukoilevat. Ompahan jotain muuta mietittävää.
Järistyksen jälkeen seurasi pakokauhu. Yksi moottoripyörä ajoi lujaa vauhtia koko ihmismassan läpi. Chileläiset ovat kuitenkin todella hyvin varautuneet järistyksiin ja esimerkiksi risteyksiin ilmestyi välittömästi liikenteenohjaajat. Kaupunki pystyttiin siis tyhjentämään järjestelmällisesti. Lähdimme ajamaan kohti Marcelin sukulaisten asuntoa. Tiet olivat täyttyneet suurista kivilohkareista, jotka olivat pyörineet rinnettä alas. Kivet olivat niin isoja, että jos jokin niistä olisi osunut autoon, ei autolla olisi ollut enää mitään käyttöä, puhumattakaan mitä matkustajille olisi tapahtunut. Ajaessamme mietin, että mitä jos tulee voimakas jälkijäristys ja lisää kiviä pyörii alas. Jatkuvia jälkijäristyksiä tulikin, mutta ei kovinkaan suuria verrattuna aiempaan. Tiellä oli sattunut myös yksi onnettomuus. Ihmiset ajoivat todella hullusti vuoristoteitä pitkin ja ohittelivat muita. Todella vaarallisia tilanteita oli jatkuvasti. Sähköt oli poikki, mutta joka puolella näkyi autojen valoja, kun ihmiset lähtivat turvaan.
Marcelin sukulaisten kotona oli radio päällä, josta kuunneltiin tiedotteita. Kuolleiden määrä lisääntyi koko ajan. Jälkijäristyksiä oli myös todella tiuhaan. Käänsimme kuitenkin ajatuksemme pois negatiivisista asioista ja ruokailimme ja kerroimme huonoja vitsejä toisillemme. Kaikki selvisimme pelästyksellä. Yritimme myös ottaa yhteyttä muihin vaihtarikavereihin ja onneksi kaikki olivat kunnossa.
Järistys oli Salamancassa todella voimakas, 8 magnitudea. Sijaintimme oli todella lähellä järistyksen keskusta. Coquimbossa järistys oli ollut noin 7,6 magnitudea, mutta se aiheutti suuren tsunamin kaupunkiin. Tähän on kuitenkin varauduttu todella hyvin ja evakuointi oli tapahtunut todella ripeästi rannalta ylemmäs kaupunkiin. Torstaina illalla palasimme Coquimboon. Valtatien kaistoja oli mennyt poikki, kun valtavat kivimassa olivat vyöryneet alas. Kasat olivat niin suuria, että sinne alle olisi voinut jäädä auto, eikä sitä pystyisi näkemään. Lähdimme ajelemaan suhteellisen myöhään, jolloin pahimmat ruuhkat olivat jo menneet ohi.
Coquimboon oli asetettu ulkonaliikkumiskielto klo 12 jälkeen illalla. Marcelin kaverit olivat kuitenkin pyytäneet poliisilta luvan ja pääsimme 10 hengen porukalla kriisialueelle tarjoamaan lämpimiä juomia ja ruokaa. Näky Coquimbossa oli myös kuten elokuvissa. Palavia tynnyreitä, joiden ympärillä ihmiset yrittivät lämmitellä ja nukkua. Rojua joka puolella ja maa oli täysin mudan peitossa. Joissain kohdin oli todella voimakas ammoniakin haju, josta tuli hieman paha olo. Suuri osa rakennuksista oli tuhoutunut tsunamin voimakkuudesta täysin. Aalto oli nostanut myös esimerkiksi autoja, jotka nojailivat puita vasten.
18.9 on Chilen itsenäisyyspäivä ja juuri Coquimbossa on silloin maan suurimmat juhlat. Onneks järistys tapahtui pari päivää aiemmin, sillä perjantaina rannat olisivat olleet täynnä juhlivaa kansaa. Tuolloin kuolleiden määrä olisi varmasti ollut paljon suurempi.
Täällä negatiivisuuden ei anneta kuitenkaan vallita ja perjantaina vietimme itsenäisyyspäivää Marcelin perheen mökillä. Mökille saapui noin 25 sukulaista ja juhlan tuntua siinä kyllä olikin. Tanssimme, nauroimme, söimme ja joimme iltaan asti.
Jälkijäristyksiä on edelleen. Viime yönä heräsin kahteen otteeseen yli 6 magnituden järistykseen. Viikon sisällä maa on järissyt täällä 130 kertaa. Eiköhän se tästä kuitenkin rauhoitu.
